Paras aika vuodesta

Tänä kesänä en ehtinyt tehdä juuri mitään uutta pihalla. Ensin odottelin kattoremontin päättymistä ja lämpimämpiä kelejä heinäkuun puoliväliin asti, ja sitten innostus olikin jo laantunut – isomman remonttiprojektin suunnittelu toisaalla vie ajatukset. Nyt elokuun alkupuolella ajattelen, että voisin vielä jonkun kukkapenkin tehdä syysaleista mahdollisesti löytyville perennoille, mutta ei sekään ole kovin tärkeää. Kukat kasvavat nopeasti, joka kesä ehtii istuttaa uusia.

Tärkeimmät, eli 15 puuta, istutin jo vuosi sitten. Osa niistä on lähtenyt hyvin kasvuun ja osa näyttää edelleen ihan samalta, mutta kaipa ne kasvattelevat ensimmäiset pari kasvukautta juuristoaan… Eniten on pörhistynyt hauska valkovaleaakasia! Uskomaton kasvuvauhti: uusi kasvu on puolisen metriä pitkää ja kiharaa. Valkovaleakaasia paleltuu osittain talvella, joten ei kaiketi kasva puuksi koskaan tässä ilmastossa, mutta näyttää hauskalta pensasmaisenakin. Hassu erikoisuus kasvissani on, että tuuhea latvusto kasvattaa piikittömiä oksia, mutta alhaalta rungosta tänä kesänä puskenut oksa on piikikäs. Piikit ovat suuria, samanlaisia kuin orapihlajassa. Valkovaleakaasiani on siis vartettu, en tiedä mihin runkoon. Uuden matalalla kasvavan oksan lehdet ovat kuitenkin samanlaiset kuin latvustossa, ehkä aavistuksen pyöreämmät, mutta näyttää minusta samalta lajilta kuitenkin.

Muuta kesällä 2017 tapahtunutta; kaadoin nuoren männyn ulko-oven edustalta ja tein tilalle kukkapenkin, johon istutin mm. valkoisen syreenin, särkyneensydämen ja sini/lilasävyisiä perennoja.Istutin pari alppiruusua ja atsalean sekä yli kymmenen kukkivaa pensasta (mm. jasmikkeita ja syreenejä). Muutama marjapensas ja yksi päärynäpuu lisää. Lisäksi yritin karsia kadun vieressä kulkevasta surkeasta syreeniaidanteesta vaahteraa ja pihlajaa pois, mutta aidanne on niin kauhean näköinen, että pitää varmaan leikata se ensi vuonna kokonaan alas, vaikkei sitä syreeneille suositellakaan. Veikkaan, että osasyy sen huonovointisuuteen on talvisin tapahtuva auraus. Olisi hyvä rakentaa matala puuaita tien ja pensaikon väliin, mutta se on mahdotonta ilman, että pensaat leikataan ensin alas.

Tärkein homma on vielä tekemättä – kaikkien kasvien verkotus jäniksien varalta. Joku kävi järsimässä taimia lopputalvesta. Onneksi mikään muu ei ole (vielä) kuollut kuin pensasmustikka…

Tänä vuonna ei saada satoa kirsikoista eikä omenista lainkaan. Olen tähän erittäin tyytyväinen, sillä minulla ei olisi ollut aikaa kerätä eikä säilöä mitään. Ainoa mitä harmittelen on, että en ehtinyt raparperia pilkkoa pakkaseen alkukesästä, siitä nimittäin olisi ollut ihana keitellä juhlamehua syksyn syntymäpäiville. Nyt lienee liian myöhäistä.

Kattorakkaus

DSC3351

Kattoremontti on nyt valmis! Tasan 50 päivää siihen meni ja tänään oli viimeinen remonttipäivä. Onneksi kesti sen mitä kesti, sillä lasikuistin harjakatto tuli suunniteltua vasta remontin puolivälissä – se meinasi alunperin jäädä lättänäksi. Nyt kun katto on valmis, on harjakattomuutos ehdottomasti koko talon ilmeeseen eniten vaikuttava asia. Talo ei ole enää ”kallellaan” isomman kuistin suuntaan, kun toisellakin puolella tapahtuu visuaalisesti jotain. Minusta näin suuri talo tarvitsee monimuotoisuutta ollakseen kaunis, yksitoikkoisen mallisena tämä talo näyttäisi vain levinneen joka suuntaan.

Toivottavasti julkisivu tulee maalattua viimeistään ensi kesänä. Hernekeitonvihreä väri ei imartele punaista kattoa sitten millään… Edelleen kannatan vaaleaa sinertävänharmaata ja valkoista väritystä, joista siniharmaa voisi olla yksityiskohtien väri ja valkoinen julkisivun väri. Harkitsen myös ikkunapokien ulkopintojen maalaamista (punaiseksi tai siniseksi?), sillä se toisi taloon kaipaamaani koristeellisuutta olematta kuitenkaan päälleliimattua piparkakkua.

DSC3328 DSC3317

Katto on Ruukki Classic Silence, väri punainen RR29. On muuten oikeasti todella hiljainen verrattuna vanhaan kattoon, joka metelöi jo pienestä tihkusateestakin. On vähän hämmentävää, kun enää ei välttämättä kuule, sataako ulkona. Pitää tarkistaa ikkunasta.

Kattoremonttia varten pyysimme useita tarjouksia erilaisilta ja eri kokoisilta firmoilta ja pohdimme valintaa perinteisen konesaumapeltikaton ja tämän Ruukin hiljaisen uutuuden välillä. Lopulta päädyimme valitsemaan tarjouksen yritykseltä, jonka olin bongannut Facebookin Pelastetaan vanhat talot! -ryhmän kautta. Kattoremontin toteutti Bumar Oy.

Parakista huvilaksi

Kattoremontti on kestänyt nyt 38 päivää. Jäljellä on viikko, ellei valmistuminen viivästy. Tänään remonttimiehet rakensivat lasikuistin uuden harjakattomuodon ja kellarin katoksesta on puolet purettuna – talo on kuin toinen talo! Se alkaa pikku hiljaa näyttämään siltä kaunottarelta, joka on käytännöllisyyden alle piilotettu joskus aikoinaan. Vielä kun se joskus saa uuden, heleän värityksen ja kunnollisen pääsisäänkäynnin, niin voin itsekin kutsua sitä kauniiksi. Tähän saakka olen nähnyt sen vain onnettomana, levinneenä murjuna, jossa vähän kaikki voisi olla jotenkin paremmin. Onneksi ikkunoille ei tarvitse tehdä muuta kuin huoltaa vanhat, ne sentään ovat kauniit… Nyt, kun katolla ollut (ruma!) ovi on vaihdettu takaisin ikkunaksi ja kuistit yhdistänyt lättänä, parakkimainen kattorakennelma on muutettu, alkaa talo näyttää siltä kuin sen pitääkin näyttää.

Pienen merenrantakaupungin huvilalta.

Loppuun vielä pari ennen-kuvaa, ensimmäinen keväältä 2016 ja toinen elokuulta 2016. On tässä välissä ”jotain” tapahtunut…

loviisalähtötilanne

 

Runoruusu

Eilen ja tänään olen tapetoinut uusiksi yläkerran entistä keittiötä. Tapetoin sen jo kerran muutama kuukausi sitten, mutta silloin valitsemani mustavalkoiset tapetit olivat hämärässä, sinilattiaisessa huoneessa synkät ja vähän vihaisetkin. Koska kyseisestä huoneesta on toistaiseksi avoin näkymä tytön huoneeseen, ja tytön huoneessa nykyaikainen, retrovaikutteinen kukkatapetti (Boråstapeterin Jordgubben), halusin löytää kukkatapetin pariksi aidosti vanhan paperitapetin. Pihlgren&Ritolalta löytyi varastosta vanhaa painosta vihreää Runoruusua poistohintaan, ja enempiä miettimättä valitsin sen. Runoruusu on minusta ihanan eleetön, lämmin, pehmeä, ajaton ja autenttinen valinta tällaiseen vanhaan taloon.

Tapettirullissa oli ajan patinaa ja reunat vähän kurttuiset ja värjääntyneet, ja alkuun epäröin käyttää epäsiistin oloisia rullia, koska pohjaväri on vaalea yksivärinen. Seinillä rullien virheet eivät onneksi näy, ja ”tahrat” olivat muutenkin pääasiassa rullien alkupäässä, eli osa leikkautui kokonaan poiskin. Tätä tapettia olikin muuten aika erilaista tapetoida kuin vaikkapa Perhosta tai Kirsikkapuuta! Vihreässä Runoruusussa ei ole painettua taustaväriä ollenkaan, vaan se on vain ikäänkuin vihreitä ruusuja makulatuuripaperissa. Muissa paperitapeteissa en ole kokenut vettymisaikaa ollenkaan tarpeelliseksi, mutta tämän kanssa ehkä olisi kannattanut odotella hetki. Märkänä tapetti oli seinillä melko rypyssä, mutta onneksi oikeni kuivuttuaan. En olisi kyllä uskonut, ellen olisi itse nähnyt.

Harkitsen ruusuhuoneen katon maalaamista vihreäksi.

 

Yläaulan lattia

Eilen maalasin yläkerran porrasaulan lattian (ja leikkasin kesän ensimmäistä kertaa nurmikon!).

Aulassa oli yksi harvoista vanhoista maalipinnoista talossa, värikin ihan hauska petroolinsininen, mutta valitettavasti lattia oli tosi kulahtaneessa kunnossa (ei siis mitenkään nätisti patinoitunut), täynnä maaliroiskeita ja muita epämääräisiä jälkiä. Sinisen maalin alta näkyi tummanruskea maalikerros: näytti samalta, kuin alakerran kulmakammarin lattia ennen maalaamista. Koska aula on pimeä, halusin maalata lattian vaaleaksi. Sävyksi valitsin sen enempiä pohtimatta saman kuin portaissa (Tikkurilan Neva). Maalina on jälleen Betolux Akva, kaksi kerrosta riitti peittämään vanhan, tumman värin täysin.

Aulan paneeliseinät ovat vaaleansiniset. Epäilen, että väri voisi olla jopa talon jonkun aikakauden ulkomaalin sävy, ja olenkin aikeissa koemaalata julkisivun värinvalintaa varten tällä aulan sinisellä muutamia mallilautoja. Aulan väritys kuitenkin tulee muuttumaan, sillä koska aula on talvisin kylmää tilaa, jonka läpi on pakko kulkea yläkertaan, haluan värimaailmasta lämpimän. Ehkä siitä on sitten vähän miellyttävämpi pakkasella hipsiä… Valoisuuden lisäämiseksi maalasin ikkunasyvennyksen valkoiseksi Uulan himmeällä Intolla (sävy Tikkurilan Kalla) ja ikkunalaudan sävyttämättömällä valkoisella Uulan Ovi- ja ikkunamaalilla. Muihin seiniin suunnittelin valitsevani Uulan sisävärikartasta sävyt Sitrus ja Ananas. Jalkalistatkin voisi laittaa, ehkä, joskus jos on aikaa.

 

Ennen-kuvat:

 

 

Ihan uus’

En kestä. Siitä tulee niiiin hyvä!

Vielä puuttuu seinien maalaus (haluan sittenkin säilyttää vihreän!), autotallin peltikaton maalaus, parin seinänpätkän nikkarointi, tukitolpan fiksailua ja maalaus sekä räystäslautojen maalaus tuolta korkealta harjalta, katon alta.

Viiden vuoden kuluttua pihakin on jonkunlainen, ehkä. Vielä kun saisin sinne suuren siirtolohkareen, ja iäkkään jalopuun aikoinaan kaadettujen tammien tilalle – toinen onnistunee, toinenkin ajallaan. Tänä vuonna voisinkin istuttaa hankintalistalla olevan riippajalavan lisäksi tammen tai saarnin. Toivottavasti saan aikaiseksi laitettua noihin laatikoihin vihanneksia tänä kesänä… Tai jos vaikka edes perunaa vielä ehtisi! Se kai kasvaa vaikka nurmikolla.

Löysin koneelta kuvan elokuulta 2016: